Oon oikeesti alkanu miettii mitä mä haluun elämältä, mut ei mulla oo mitään hajua mitä mä haluan tehä loppu elämän, mul ei oo ees tietoa mihin mä haen ylä-asteen jälkeen. Tuntuu ku kaikki ois ihan sekasin (
okei kaikki ON ihan sekasin) ei tiiä millo pitää pysähtyy miettii ja millo pitäis vaa mennä ja jatkaa eteenpäin, teen ne valinnat aina vääräs kohtaa matkaa.
Pysähdyn ku pitäis vaa jatkaa, mä pysähdyn aina. En osaa ottaa mitää riskejä, emmä tiiä kai se on vaan mun tapasta ?
~ vittu pusken eteenpäin vaik on ristis sukset
ja ristitules, must tulee vaa vahvempi
Elän omal taval, se lukee mun tapetil
ja sydämes, kuuletsä tän, anna mun huutaa
tunnetää tuska, haluun asioit muuttaa
Koitan hukuttaa murheet eri asioihin, rikkomal paikkoi, ryyppämäl. Joo, onhan tää säälittävää. kyl mä tiiän. Mut ku koittaa vaa saada tehtyy asioit oikein nii kaikki kusee, emmä sille mitään voi etten vaa osaa tehä mitään oikein.
~ Ja se kaikki katos tuhkana paperille
Eikä mul ollu enää muistoja kavereille
Jaettavaks, miten saadaa kaikki paremmaks
Alkoholismi teki jannusta vaa pahemman
Katon itteeni peilist inhoten, miten must on tullu tällänen ? Emmä oo tällänen, ei tää oo mun tapasta. Kaikki olettaa multa asioita mitä mä en tuu koskaan pystyy tekemään. Mut, kai ne olettaa sit kaikilta ? Emmä tiiä, en saa mun ajatuksista yhtää selkoo enää, en oo saanu hetkeen aikaan.
~ Puhkase kupla taas, anna jo mennä vaan
Kerran vaan lentää saa, ja ota siitä kaikki irti
Ei mitää rituaalei, visuaalinen kuva
maailmast ilman raamei